B8. Pehkosen muorin kertoja

Pehkosen muorin talo on Timo Teräsahjon novelli teoksesta Keksijän poika ja muita novelleja (2000). Kertomus on tilannenovelli, koska tarinasta puuttuu selkeä alku sekä loppu jää avoimeksi ja painopiste on päähenkilön ajatuksissa ja tekemisissä muiden tapahtumien sijaan.
Tarinan kerronta on minä-muodossa ja kertojaksi sekä samalla päähenkilöksi on tunnistettavissa teini-ikäinen tyttö, joka elää keskellä vanhempiensa avioeroprosessia ja on epätoivoinen tilanteensa vuoksi.
Päähenkilön elämäntilanne tulee selväksi heti novellin alussa "Kotona vain riideltiin. Alakerrasta kantautui jatkuvaa sanaharkkaa.-- Ja ratiseva ääni syntyi ruskeasta teippirullasta, jolla muuttolaatikoita suljettiin." Kertojan asuinpaikaksi puolestaan selviää maaseutu muun muassa siitä kuinka hän kertoo kävelevänsä pellon rinteessä ja näkevänsä silloiselta kotipihaltaan metsänlaidan.
Hänen ikäänsä ei voi sanoa tarkkaan, mutta päähenkilö käy novellin tapahtumahetkellä läpi teini-ikäänsä. Teini-ikä tulee esiin esimerkiksi uhmana hänen huutaessaan isälleen: "Pakkaa homo itse", kun hänen tulisi alkaa pakata omia tavaroitaan. Myös se, että päähenkilön tärkeimpiä tavaroita ovat CD-levyt sekä julisteet ja mieltymys Mötley Cruen musiikkiin antavat viitteitä siitä että kyseessä on murrosikäinen nuori.
Yleinen oletus siitä, että tytöt jäävät äitinsä luokse avioeron sattuessa saa mieltämäään kertojan tytöksi hänen sanoessaan: "--kylmä olo valtasi minut ajatellessani isän luo muuttamista." Tytön epätoivo loistaa hänen tekemisistään. Löytäessään naapurin Pehkosen muorin mökistään kuolleena, hän näkee vain mahdollisuuden paeta kotona olevaa ahdinkoa piiloutumalla mökkiin.
Surullisenkatkeran tilanteen tuo hyvin esiin tytön kommentti hänen ollessaan mökissä kahdestaan kuolleen kanssa: "Kaikki tuntui minusta jotenkin ihmeellisen rauhalliselta."

A1. Elämän rattaiden rakenne

Elämän rattaat on Aleksander Puškinin runo, joka on kirjoitettu vuonna 1823. Runo on mitallinen ja koostuu neljästä säkeistöstä sekä kuudestatoista säkeestä. Näin ollen Elämän rattaat on perinteinen runo, sillä siitä on tunnistettavissa selvä runomitta: säkeet ovat keskenään samanmittaisia ja rytmi noudattaa toistuvaa kaavaa.

  Runo kuulostaa sointuisalta, koska jokainen säe muodostaa säeparin toisen kanssa. Toistoa runossa ei esiinny, mutta rytmiin vaikuttaa riimien ja assonanssien jatkuva vuorottelu. Vuorottelun asiosta rytmi on menevä ja runon lukeminen kevyttä.

  Säejako perustuu jokaisen säkeistön omaan merkitykseen runon kannalta. Nimensä mukaisesti Elämän rattaat kertoo elämästä ja jokaisesta runon säkeistöstä on tunnistettavissa eri elämänvaihe. Ensimmäinen säkeistö kertoo yleisesti elämästä, kun toinen puolestaan kertoo jo nuoruudesta ja siihen liittyvästä halusta saada kaikki mahdollinen itselleen nopeasti. Kolmannessa esille tulee aikuisuuden herääminen ajan nopeaan kulkuun jota jokainen haluaa osaltaan hidastaa ja viimeinen säkeistö kertoo vanhuudesta sekä kuolemasta.

  Perinteisyys näkyy myös runon kielessä. Se on kuvailevaa, minkä huomaa esimerkiksi siitä että jokaista elämänvaihetta kuvataan eri päivänajalla: nuoruutta kuvataan elämän aamuna, aikuisuutta päivänä ja vanhuutta iltana. Elämän rattaista löytyy myös personifikaatioita ajalle. Aikaa kuvataan muun muassa ensimmäisessä säkeistössä harmaaksi kyyti-ukoksi ja runon viimeisessä säkeessä todetaan ajan ajavan elämän rattaita edelleen eteenpäin.