A1. Elämän rattaiden rakenne

Elämän rattaat on Aleksander Puškinin runo, joka on kirjoitettu vuonna 1823. Runo on mitallinen ja koostuu neljästä säkeistöstä sekä kuudestatoista säkeestä. Näin ollen Elämän rattaat on perinteinen runo, sillä siitä on tunnistettavissa selvä runomitta: säkeet ovat keskenään samanmittaisia ja rytmi noudattaa toistuvaa kaavaa.

  Runo kuulostaa sointuisalta, koska jokainen säe muodostaa säeparin toisen kanssa. Toistoa runossa ei esiinny, mutta rytmiin vaikuttaa riimien ja assonanssien jatkuva vuorottelu. Vuorottelun asiosta rytmi on menevä ja runon lukeminen kevyttä.

  Säejako perustuu jokaisen säkeistön omaan merkitykseen runon kannalta. Nimensä mukaisesti Elämän rattaat kertoo elämästä ja jokaisesta runon säkeistöstä on tunnistettavissa eri elämänvaihe. Ensimmäinen säkeistö kertoo yleisesti elämästä, kun toinen puolestaan kertoo jo nuoruudesta ja siihen liittyvästä halusta saada kaikki mahdollinen itselleen nopeasti. Kolmannessa esille tulee aikuisuuden herääminen ajan nopeaan kulkuun jota jokainen haluaa osaltaan hidastaa ja viimeinen säkeistö kertoo vanhuudesta sekä kuolemasta.

  Perinteisyys näkyy myös runon kielessä. Se on kuvailevaa, minkä huomaa esimerkiksi siitä että jokaista elämänvaihetta kuvataan eri päivänajalla: nuoruutta kuvataan elämän aamuna, aikuisuutta päivänä ja vanhuutta iltana. Elämän rattaista löytyy myös personifikaatioita ajalle. Aikaa kuvataan muun muassa ensimmäisessä säkeistössä harmaaksi kyyti-ukoksi ja runon viimeisessä säkeessä todetaan ajan ajavan elämän rattaita edelleen eteenpäin.